Kypso

Ja ovessa luki:

Maata tavallaan
jos haluaa,
Saa kerran vain
Kypsoon luiskahtaa

Hän ei ymmärtänyt mitä tämä salaperäinen oveen kaiverrettu runo tarkoitti. Itse asiassa, hän ei edes halunnut tietää, sillä hän tunsi näihin säkeisiin liittyvän jotain vaarallista ja käsittämätöntä. Hetken kuluttua hän oli kuitenkin jo unohtanut koko asian ja astui ovesta sisään. Se aukeni helposti imaisten hänet samalla mukaansa.

Hän huomasi tulleensa valtavaan avaraan tilaan, jossa oli täysin pimeää. Vain tilan keskiosassa olevasta kohdasta lattiassa hohti valoa. Hän katseli kauan hämmentyneenä ympärilleen mutta lähti kuitenkin kulkemaan valoa kohti.

Valo tuli lattiassa olevasta luukusta. Hän kumartui sen ylle ja huomasi siihen kirjoitetun runon:

Vaan toiseen kertaan
se loppua saa,
Alla pinnan, sisällä mielen
Kypso odottaa

Oudot lauseet alkoivat jo todellakin ihmetyttää häntä. Mikä oikein oli Kypso? Kuinka se liittyi siihen paikkaan? Näitä kysymyksiä hän pohti aikansa mutta jäätyään ilman vastauksia hän päätti jatkaa matkaansa ja avasi lattiassa olevan luukun.

Luukun alta paljastuivat portaat, jotka johtivat alaspäin kohti valoa. Hän lähti laskeutumaan niitä pitkin pohtien samalla yhä elämänsä suuria arvoituksia.

Portaat päättyivät pienelle tasanteelle, jota ympäröi myrskyävä meri. Tasanteeseen oli kiinnitetty laatta, jossa luki:

Ken luoksein pääsee
saa kohtaloaan katua,
Nyt sen tiedät
ei Kypso tunne armoa

Hän ei ehtinyt edes tajuta Kypson todellista olemusta, kun hän jo tunsi kaiken voiman katoavan ruumiistaan ja vajoavansa meren aaltoihin.

Hiljaa vain kuului kuiskaus:

Aina vain jos haluaa
kautta Kypson kuolla saa