Muu

"Muu", sanoi Lehmä, ystäväni. "Muu", vastasin, hänen Lehmälleen. Pidin niin kovasti tuosta Lehmästä. Hän oli minun ainoa ystäväni, ainoa Hänen Lehmistään.

Aina, joka päivä lypsin hänet. Hän ammui tyytyväisyyttään ja antoi minulle astiallisen herkullista maitoa, josta sitten itse valmistin juustoa ja monia muita erilaisia maitotuotteita, eikä meillä koskaan ollut nälkä.

Lehmä söi ruohoa - siitä hän kovasti piti. Hän juoksi aina riemukkaasti vapaana niityillä. Usein juoksin hänen kanssaan ja söin ruohoa - tietenkin. Kerran juoksimme liian kauas kotoa ja vajosimme suureen ilkeään suohon mutta sen jälkeen on elämämme ollut huoletonta ja onnellista.

Niinpä sitten eräänä päivänä minä päätin ilahduttaa hieman rakasta Lehmääni ja suuntasin maataloustarvikeliikkeeseen ostaakseni lypsykoneen hänelle. "Muu", sanoi Lypsykone. Uskoin, että ystäväni tulisi ikionnelliseksi saadessaan käyttöönsä teknologian suurimman edistysaskeleen.

Huomasin kuitenkin, että lehmä ei ainakaan heti ihastunut uuteen lypsykoneeseen vaan yritti näyttää kovin surkealta. Kytkin heidät kuitenkin toisiinsa ja he alkoivatkin yhdessä lypsähdellä oikein mukavasti. Itse houkutuin sisälle taloon uuden televisioni ääreen, josta tuli parhaillaan varsin lehmäistä ohjelmaa.

Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan sillä jo puolen tunnin kuluttua alkoi navetasta kuulua kauheaa valitusta. Kun menin katsomaan, havaitsin, että Lypsykone yritti syödä lehmän. Olin lehmälle hyvin vihainen ja moitin sitä monen tunnin ajan. Kun se viimein oli kuolemaisillaan surusta, päätin lopettaa, ja tiesin, mikä ratkaisisi kaikki ongelmani: rakentaisin navettaan liukuhihnan, joka veisi lehmän säännöllisesti kerran päivässä varastoon syömään päivittäistä AIV-rehuannostaan.

Kului aikaa, elämä jatkui normaalina. Jostain aivan täysin tuntemattomasta syystä lehmä oli vähitellen muuttunut apaattiseksi ja passiiviseksi, vaikka eihän se minua huolettanut, tietenkään. Suurin huolenaiheeni oli se, että maidontuotanto oli romahtanut, lehmä ei enää suostunut tuottamaan ainoatakaan litraa maitotaloushyödykkeitä.

Eräänä päivänä, kun olin juuri leikkimässä uudella tehosekoyleiskoneellani, huomasin, että minulla oli nälkä. Hetkessä sain loistavan idean, onnellisen lopun lehmän ja minun väliselle ikuiselle ystävyydelle. En pitkiin aikoihin ollut syönyt niin hyvin. "Muu", sanoi Jauheliha, ystäväni. Kuinka pidinkään tuosta Jauhelihasta. Vastasin hänelle: "Muu."