Öhkistäpoidia

Tiesitkö, että koirat osaavat espanjaa? Et varmaan, sillä en sitä minäkään tiennyt, ennen kuin eräänä päivänä, kun olin juuri lukemassa historiaa, sanoin vieressäni makaavalle koiralleni: "Hasta el semáforo", ja se säikähti ja juoksi suoraan vessaan. Öhkistäpoidia, kaikkea sitä sattuukin! Eikä se suostunut poistumaan sieltä ennen kuin olin sanonut sille "estás muy gordo" saaden sen viimein rauhoittumaan.

Meninpä siitä syömään keittiöön. Jääkaappi oli levähtänyt ja lähtenyt lenkille. Yritin huutaa sen perään nähdessäni sen juoksevan mäkeä alas, mutta ei se enää kuullut minua. Öhkistäpoidia, sääli hyvää jääkaappia! Sittenpä ei sitten syötykään. No mitäpä siitä, olihan sitä suurempiakin huolia.

Vessassakinhan sitä piti välillä käydä. Kaahautinpa siitä sinne sitten vähäksi aikaa. Oli se vaan onnellista. Tapahtui vaan suuri traagistus. Raukka meni tukkoon ja räjähti aivan. Öhkistäpoidia, oh my vessapoidi! Mitäpä sitä siinä sitten teet kun on vessasi seinästä läpi lennähtänyt, toivot vaan ettet itse siinä mukana.

Koirani oli samalla vähän kuolauttamaan yltynyt. Eiköhän se siitä ulkopuoliskolle raahata täytynyt. Päätti se sitten päällään mäkeä laskea. Oli se vaan niin hauskaa että enköhän sitä minäkin vähän kokeillut. Kovaa oli kivasti luiskahtaa selällänsä tietä pitkin. Mutta sattuipa puhdasta luonnontuotetta siinä keskellä kököttämään ja nytten sitten sitä vähän joka paikassa oli. Öhkistäpoidia, kurja juttu! Koira se vaan viatonta näytteli. Enhän se minäkään semmoista koskaan, enhän? Vaan enhän minä sitä vaan kyllä uskonut.

Sellaistahan se on. Poispa jo taidan lähteä. On tämä vaan aika kauhaa. Vaan siitä kun se tuli se sohva siihen niin että allehan sitä sitten jäi. Vaan tulipa niitä muutama enemmänkin. Oli se oikea sohvien hyökkäys. Öhkistäpoidia, kukkakuviot ja vaaleanpunaiset kankahat! Siinä sitä maassa sitten maattiin. Tulipa kuitenkin lopulta siitä huonekaluliike siihen ja haki sohvat pois. En kyllä vaan enää koskaan sohvalle antaudu.

Olin tulossa kotiinpa taas kun oli se koti aivan vähän kaatua päättänyt. Siinä se vaan köllötteli aurinkoa ottamassa. Öhkistäpoidia, eihän se siitä nousta jaksanut. Enkähän minä sitä häiritä viitsinyt, oli se vaan niin iso että ei se olisi yhtään kiva ollut jos olisi se päälleni hypätä päättänyt kun hermostunut minuun olisi.

Cowkana taivas, cowkana maa. Sinne katsotaan. Olla siellä saan. Lallallaa. Olen vähän seonnut. Kaikkea sattuu, kaikkea tapahtuu. Ei kaikkea kestää voi ihmisen mieli. Järjen se viepi. Muista en muuta kuin Öhkistäpoidia.