Peili

Tiesin minä vain sen ja oli se niin. Elämäni, ja muutin peilikuvakseni itsenikin, kunnes heijastin totuutta peilillä. Kaivelin ratkaisua, etsin johtolankoja, suhteen murhani oman tutkimuksia suoritin käsin pohjasta järven.

Ollut valmis vielä peili sisässäni ei, nähnyt en, en tuntenut häntä. Heitti järveen, vei joku minut, tunsin, kun lankesin siihen paikkaan. Kammottava, ammottava aukko suuri syntynyt oli minua keskelle. Lävitseni näin ja edessä peilin seisoin.

Langettanut olio epäluonnollinen joku niille oli, jonka tehtävän, täyttivät tehtävänsä, että siitä huolen taatusti pitivät kappaleet terävät pienet. Sisälläni nyt, ja seassa suurimoiden viljan neljän pirstaleina kuvastin viisas vanha. Tunnelmoi vastaan, minua katsoi, joka se peili oli. Ajatukseni heijasti se ja lautaseeni katseen loin. Sisintäni raastavan tuskan suuren tunsin yhtäkkiä. Söin puuroa, istuin keittiössäni, kun rauhassa olin.

Lähetin takaisin auringonsäteetkin. Jäisin pohjaan järven loppuiäkseni ehkä. Minusta pois säteen etsivän jokaisen heijasti sisässäni peili. Minua kuin kaikuluotaimella ei tosin, etsittiin myös murhaajaani. Ei löydetty, etsittiin minua. Syöneenä peilin makasin pohjassa järven.