Runokki

- Äiti! Minä söin kumpparin!
- Ai mutta sehän hyvä, kulta! Jatka samaan malliin!
- Säästettiinpä taas kierrätyskuluissa ja kaipa siitä hyödyllisiä ravintoaineitakin sai. Kuinka meillä onkaan näin viisaita lapsia?
- Minähän olen ekonomi!
- Se selittääkin kaiken. Miksiköhän yhdessäkään lastenhoito-oppaassa ei neuvota lukemaan valtion talousarviota satujen sijaan? Tulokset ovat selvästi paremmat.
- Perheemme talouskasvuhan on jo neljä pilkku seitsemän kuusi viisi prosenttia viimeisimmän vaipanvaihtoneljänneksen aikana.
- Se on aivan erinomaisen hyvä lukema, vaikkakin 50 prosenttia liian pieni. Kotitaloutemme nykyisen lamakauden ulkomaankaupan tuontivaltaisuus on hyvin valitettavaa.
- "Kansainvälinen politiikka ja talouskasvu!" Meidän pitäisi ehkä pörssikurssiemme kohottamiseksi saneerata joku lapsistamme.
- Erinomaista! Sopivin kohde on se, joka juuri söi sen kumisaappaan. Se syö muutenkin eniten. Mikä sen nimi nyt olikaan?
- Emme me Annikaa voi edes lomauttaa! Hän on lapsentekijäpuolen luottamustytär!
- Ai niin. No joku muu sitten.
- Ei meillä ole enää muita lapsia. Kaikki muut ovat jo kortistossa.
- Voi ei. Täytyy ilmeisesti palkata joku pitkäaikaistyötön väliaikaiseen sukulaissuhteeseen.
- Emme voi. Se on vastoin julkisivulautakunnan arvonlisäverosäännöstä.
- Voisimmeko ehkä houkutella ne vanhat takaisin lupaamalla näennäisiä eläke-etuja? Pannaan heti ilmoitus lehteen.
- Mutta yksikään lapsistamme ei osaa vielä lukea. Mehän teimme leikkauksia koulutusmäärärahoihin silloin Annikan perhejäsenyysneuvottelujen ensimmäisellä kierroksella.
- Me menemme konkurssiin! Emme voi edes perustaa tytärperhettä emmekä siirtää bonuskorttiamme veroparatiisimarkettiin!
- Apua! Valtionvelka! Sosiaalisten aviotasavaltojen liitto!
- Äiti! Päästä minut jo pois roskapankista!